Ypy Ystävällinen 22.1.2012 - 26.6.2023
Ukolla huomattiin vasemmassa kyljessä patti muutama viikko sitten. Patti herätti heti huolen, koska se oli jo melko iso, kiinteä/kova, ja kiinni alustassaan. Nosti niskakarvani pystyyn. Kävimme ensin tutkimassa asiaa eläinlääkärissä. Ohutneulanäyte ei tuottanut tulosta, mutta röntgenissä todettiin pehmytkudospatti alun perin pelkäämäni luukasvaimen sijaan. Suositus oli patin poisto kokonaan näytteeksi, ja eilen oli toimenpiteen aika. Paha aavistukseni ei helpottanut, mutta toisaalta hyvä vaihtoehto ei olisi ollut sekään, ettei mitään tehdä. Ukko kevensi välillä hieman vasenta etujalkaa ylösnousemisen jälkeen, vaikkakin sitten muuten on ollut oma itsensä ja liikkunut normaalisti, eikä pattia voinut jättää kasvamaankaan. Kesken leikkauksen tuli soitto, että kasvain on kaksiosainen, varsinaisen patin sai poistettua, mutta tämän jälkeen kasvainkudos jatkui kylkiväliin ja rintaonteloon, eikä se ollut poistettavissa. Oli aika sydäntäsärkevän päätöksen, joka kuitenkin oli ainut oikea ja mahdollinen, Ukko sai lähteä, eikä sitä enää herätetty.
Ukko oli persoonallisin koira mitä tiedän. Se teki suuren vaikutuksen moniin ihmisiin pelkästään mielistelemättömällä ja vakaalla olemuksellaan. Se opetti minulle nöyryyttä, ja sen, että koira ei ole vain omistajansa kunnianhimon väline, vaan koiran kanssa tehdään niitä asioita joista se nauttii.
Ukko nautti ehkä eniten (peruspaimennustöiden lisäksi) valjakkohiihdosta/vetolajeista. Se oli hieno koira opetella lajia, ja toimi myös kolmen lainaohjaajan kanssa niin pyörän kuin suksien edessä, aina varmasti ja luotettavasti. Lisäksi Ukko toimi luotettavana yhteisvetokoirana useamman koiran kanssa, oppi itse Jerikon kanssa ja ajaessaan ohi opettajastaan opetti itse nuorempiaan. Itsekin nautin Ukon kanssa hiihtämisestä, koimme yhdessä hienoja kilpailuviettisiä hetkiä, ja Ukon kanssa mahtavinta oli lähteä viestillä ykkösosuudella "lähtörytinään", jossa Ukkoon saattoi luottaa 100%. Ukkoa ei pelottanut ahtaat välit, sen käsitysmaailmaan ei kuulunut pelko, kun se ajatteli vain kärkipaikalle pääsemistä.
Ukon lampaiden käsittely, rauhallisuus ja varmuus karitsoineiden uuhien kanssa oli vertaansa vailla. Uuhet arvostivat Ukkoa ja luottivat siihen, täysin ansaitusti. Ukko ei tehnyt mitään ylimääräistä, mitään typerää tai mitään jännitystä nostavaa, sen kommunikaatio lampaille oli tyynen vakaata, se antoi painetta ja hölläsi painetta tilanteen mukaan. Vaikka siitä ei koskaan sen suurempaa kisakoiraa tullut, toimi se pitkään luottopakkina kotona niissä tehtävissä, joissa ei tarvinnut suurempaa ohjattavuutta tai kuuloa.
Ukon tapa katsoa maailmaa oli ainutlaatuinen. Sen edessä ei esteitä ollut, jos se jotain halusi. Ukon ruokahalu oli suunnaton, ja se söi monia sellaisia asioita joita ei viitsi tässä kirjoittaa. Tätä kirjoittaessa kyllä hymyilyttää ja naurattaa Ukon tempaukset. En tiedä miten täällä nyt pärjätään ilman Ukkoa makoilemassa ruokapöydällä keittiön ikkunan edessä, toimimassa jätemyllynä, tai rauhallisen lempeänä pennun leikittäjänä. Ikävöimme Ukko sinua jo hirmuisesti ja varmasti vielä monta itkua itketään.
