Troijan spondyloosikuvat
Käytin Troijan spondyloosi-kuvilla viikko sitten, kun saatiin peruutuspaikka joukkotarkkiin ja kuvat halvalla. Olen kyttäillyt näitä mahdollisuuksia, en sinänsä pitänyt kiirettä, kun mikään kiire ei ole, mutta ajatellut että Troijan nyt täytettyä 5 vuotta, alkaisi olemaan kiva ikä ottaa spondyloosikuvat.
Bordercollieiden spondyloositilanteesta ei ole mitään kattavaa tilastotietoa, koska koiria kuvataan spondyloosin osalta niin kovin vähän ja osa kuvatuista vain epävirallisesti. Ilahduttavasti kuvaaminen on kyllä lisääntynyt vuonna 2016 syntyneiden ryhmästä alkaen, mutta senkin jälkeen virallisesti spondyloosikuvattuja on vain 20% kunakin vuonna syntyneistä. Valtaosa saa lausunnon SP0, mutta tähän vaikuttaa myös kuvausikä, ja jo ihan vain minun tiedossani on useita koiria, joilla on SP0-lausunto noin 2-vuotiaana ja sitten esim. 4-vuotiaana jo spondyloosi. Pahimmillaan tiineysröntgenkuvissa todettavissa.
Omasta mielestäni bordercollieilla ei kuuluisikaan olla spondyloosia 2-vuotiaana, joten en näe erityisen paljon mieltä bordercollien selkäkuvaamisella minimi-iässä. Silloin saatu puhdas lausunto ei vaan yksinkertaisesti kerro riittävän paljoa tai riittävällä luotettavuudella, että koiralla on oikeasti terve selkä. Sen sijaan jos selkä on terve, sanotaan nyt vaikka 4-6 vuotiaana, voidaan mielestäni jo paremmalla varmuudella todeta, että selkä on terve perinnöllisen spondyloosin osalta, kun ei sillä ole ollut kulumamuutoksiakaan vielä tässä iässä.
Esim. Jerikolla on selkä kuvattu virallisesti kuukautta vajaa 6-vuotiaana eikä selässä silloin ollut yhtään spondyloosipiikkiä vaikka sillekin on sattunut ja tapahtunut, muun muassa pk-hypyllä kaatumisia, naudan jalkoihin jäämisiä yms "pikku kivaa". Hieman vajaa 8-vuotiaana epävirallisissa kuvissa (kuvattiin rauhoittamassa joten ei olisi mennyt läpi virallisina kuvina) sillä oli kaksi spondyloosipiikkiä (ei siltaa, vaan piikkiä), toinen LS-välissä ja toinen hyvin hyvin pieni rintarangan ja lannerangan välillä. Uskallan kuitenkin jo tämän ikäisestä koirasta väittää, että kun muutoksia on noin vähän, niin ne on kulumaa eikä perinnöllistä.
No, Troijan kanssa tosiaan sitten spondyloosikuville. Kuvat otettiin, mutta klinikalla olikin hassu käytäntö, ettei kuvia katsottu lainkaan yhdessä omistajan kanssa ja lähdin kotiin näkemättä kuvia ja kuulematta mitään arviota (oikeasti olisin halunnut vain nähdä ne kuvat). Onneksi sain ne vielä myöhemmin samana iltana sähköpostiin, niin sain jo itselleni todeta, että näissä ei ole yhtään mitään. Tämän viikon alussa tuli virallinen lausuntokin ja SP0:han se oli. :)