Troijan luonnetesti

Troija kävi eilen luonnetestissä. Varsin tuttu koira siellä oli mukana, eikä mitään yllätyksiä. Kelkkaan ja hyökkäyksiin Troija ei halunnut ottaa kantaa ja olihan ne pelottavia, mutta täytyy sanoa että hienosti ne mitoitetaan koiran mukaan. Toimintakyky -1, jonka olen jo tiedostanutkin Troijan heikkoudeksi. Pimeässä huoneessa Troija toimi hyvin ja etsi mut varastohuoneen peränurkasta ilman apuja, kikkaillen matkalla lautakasan päällä yms.  Muutenkin Troija kuitenkin palautui säikäytyksistä hyvin, ja kesti myös tässä tilanteessa laukaukset. +139, laukauskokematon. Tuomarit Marco Vuorisalo ja Irene Puputti.

Osa-aluepisteet:

Toimintakyky -1 Pieni

Terävyys +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu -1 Haluton

Taisteluhalu +2a Kohtuullinen

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti +3 Vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukausvarmuus ++ Laukauskokematon

Luonnetestaamisesta yleisesti omia mietteitä tähän kohtaan. Olen aiemmin luonnetestannut Jerikon, ja koen saavani luonnetestistä mielenkiintoista informaatiota. Koen myös tuntevani tämän testin MH:ta paremmin varmaan ainakin useiden kymmenten videoiden perusteella, ja pystyn itse vertaamaan koiran reaktiota muihin aiemmin näkemiini. En veisi luonnetestiin koiraa jolla on jo merkittäviä heikkouksia tiedossa ja/tai ei ole jalostuskäyttöä, mutta keskivertobortsulle tuo ei ole kummoinen juttu, vaikka muun muassa hyökkäyksiä kritisoidaan.

Luonnetestin osioista hyökkäykset ja kelkka voidaan kuitenkin suorittaa sopeuttaen koiran reaktioihin, niin kuin Troijalla tehtiin. En usko, että koirat kokee MH:n useaa hiljaisesti lähestyvää klu klux klanilaista vähemmän ahdistaviksi, voi olla jopa päinvastoin. MH-luonnekuvaukset osa-alueista on pystytty osoittamaan yhteyttä perinnöllisyyteen, mutta kasvattajan näkökulmasta en ole miten se minua hyödyttää jos iso osa osa-alueista on sellaisia, etten oikein tiedä miten niihin suhtautuisin. MH-luonnekuvaus hautuu siis vielä minulla omalta osaltani, ja koen luonnetestin tuttuna.

Luonnetestaamista arvostellaan siitä, että se ei kerro työskentelyominaisuuksista tai bordercollien rodunomaisesta paimennusominaisuudesta.

Itse sanoisin, että mikään testi ei yksinään kerro kaikkea. Paimennustestit ja -kokeet kertoo ainoastaan paimennusominaisuuksista, ja myös joiltain osa-alueiltaan heikompi koira voi pärjätä siinä ihan hyvin. Paimennuskilpailut ei kerro koiran äänivarmuudesta tai hermorakenteesta, ei edes toimintakyvystä muuta kuin siinä kontekstissa. Toki osoitus paimennusominaisuuksista on tärkeää, mutta itseäni kiinnostaa myös muut asiat.

Agility kertoo luonteesta vain hyvin karkeasti (jako täysin sekopäisiin ylikiihkeisiin vs. OK:t), toki koulutettavuudesta (tai omistajan taidoista?) kertoo myös jotain. Toko antaa mielestäni jo enemmän tietoa koulutettavuudesta ja tietynlaisesta sitkeydestä tehdä pidempikestoisesti jotain joka ei itsessään/sisäsyntyisesti välttämättä palkitse kuten paimennus, tai se on täytynyt koiralle opettaa palkitsevaksi. Se taas kertoo jälleen jo aika paljon kouluttajasta..

Palveluskoiralajeja (tai pelastuskoira) arvostan erityisesti niin korkealle, koska kokeet ovat pitkiä ja ne todella testaa sitä miten koira jaksaa suorittaa pitkään, ja osin myös itsenäisesti, omistaja ei pysty koiraa auttamaan. Vaikka bordercollie on jalostettu tekemään tiiviisti yhteistyötä ihmisen kanssa, arvostan korkealle sinnikkyyttä ja itsevarmuutta joka näkyisi itsenäisessä työssä.

Silti koen, että luonnetesti antaa vielä jotain lisää. Ei se ole välttämätön osa jalostuspäätöksiä, mutta uskon kyllä pitäväni sitä mukana mahdollisuuksien mukaan. Mielenkiintoista on nähdä tuloksia, jos jälkeläiset testissä käy. Koen joka tapauksessa saaneeni niissä paljon sellaista mitä toivoin, eikä testaaminen, testin tulos tai testaamattomuus sitä muuta.

Lisäksi toivon yleisesti, että bordercollieita edelleen testattaisiin eikä se häviäisi kokonaan. Uskon, että luonnetestillä on kokonaisuuteen annettavaa. Pelkään, että pelkkä subjektiivinen arvio koirien hermorakenteesta, toimintakyvystä ja äänivarmuudesta voi joskus johtaa harhaan, ja yhdistettynä siihen millaisia ominaisuuksia harrastuslajeissa (erityisesti agility, mutta myös toko) arvostetaan, voi käydä niin, että hermorakenteet pikku hiljaa heikkenee. Ja tätä on ehkä havaittavissakin, ainakin tätä mieltä on useampi pitkän linjan bordercollieharrastaja.

Toki luonnetestaamista tehdään vain Suomen sisällä, mutta riippumatta runsaasta tuontikoirien jalostuskäytöstä on ainakin lonkkanivelterveydessä todettu Suomessa syntyneillä pennuilla olevan pienempi riski lonkkaniveldysplasiaa kuin ISDS-tuontikoirilla (lonkkia ei useinkaan kuvata lainkaan, koska se ei ole rekisteröintivaatimuksena). Voisi olettaa, että sama ilmiö voisi olla mahdollinen myös luonteen osalta, eli että luonnetta voidaan jalostaa Suomen sisällä, vaikka tuodaan Suomeen luonnetestaamattomista vanhemmista koiria.