Troijalle PAIM2

Troija on tässä loppukesästä startannut kahdesti paimennuksen 2-luokassa kahden vuoden tauon jälkeen. Oikeastaan olin jo vähän päättänyt, ettei sen kanssa enää kisattaisi, kun on kaksi "oikeaa" kisakoiraa paimennukseen jo muutenkin. Lisäksi toki viime kesä meni pentujen kanssa. Troija alkoi kuitenkin kotona haikailemaan paimennustreeneihin, ja sitten päätin startata vielä. Uskoin kyllä, että Troijalla kyvyt riittää saamaan 2-luokan koularin.

Eka kerta starttiin Salossa Toivolan tilalla, mistä saatiin ihan kelpo suoritus aikaiseksi, mutta lampaiden vetoon ohjaajalle tuonnissa Troija ei pystynyt oikein mitään, joten menetettiin aika iso siivu ohjaajalle kuljetus pisteistä.

Tänään startattiin lähitilalla Lempäälässä, eli Teeren tilalla. Itse samalla myös talkooporukassa mukana, mutta mukavasti ehti myös itse startata. Nyt sitten onnistuttiin ihan hyvin. Vaikka hakukaari meni vähän pitkäksi ja nosto tuli väärään suuntaan, niin saatiin lampaat takaisin linjalle. Poispäinajo-pätkä oli haastava, Troija ei vaan ole hyvä ajamaan eikä etenkään ole kovin tottunut siihen, että mä jään kauemmaksi. Saatiin kuitenkin tämäkin onnistumaan ja lampaat vielä aika hyvin linjoilla, joten lopulta kokonaistulos oli 79p/100, PAIM2 ja 3.sija.

Paimennus on vaikea laji, joka vaatii hyvää yhteistyötä ohjaajan ja koiran väliltä, ja myös koiralta tiettyjä ominaisuuksia. Se miten paljon ominaisuuksia vaaditaan riippuu vähän kilpailuluokasta ja toki myös olosuhteista. "Helpoilla lampailla" tai helpommissa olosuhteissa (lampailla ei esimerkiksi ole oikein mitään vetoja, eikä porukassa ole haastavampia yksilöitä) voi pärjätä vähemmilläkin koiran sisäisillä ominaisuuksilla, mutta haastavammat tilanteet mittaa koiran ominaisuuksia jo enemmän.

Pidän paimennusta ja paimennusominaisuuksia arvossaan. Onhan se rakkaan rotuni alkuperäinen käyttötarkoitus, ja työ mihin niitä hyvin paljon käytetään edelleen. Sen vuoksi myös tämä PAIM2-koulari oli Troijan kanssa iso tavoite ja saavutus. En sillä yritä todistaa koiraa muuksi kuin mitä se on, vaan juuri tasan siksi mikä se on. Ei täysiverinen paimen, mutta riittävän määrän ominaisuuksia omaava, jotta sen kanssa voi saada radan ajettua vielä 2-luokassakin. 3-luokkaan Troijalla ei varmastikaan kyvyt riittäisi, ja jatkossa keskitynkin sitten Tyrin ja Jupiterin kanssa kisaamiseen lajissa, jossa ne taas ovat omimmillaan (vaikka niin kovin erilaisia nekin ovat). Omalta kannaltani toivoisin kyllä, että enemmänkin harrastuslinjaisia bortsuja näkyisi paimentamassa ja testaamassa näitä ominaisuuksiaan. Toisaalta jos koiraa tai pentua hakee nimenomaan paimennusajatuksella (joko työkoiraksi tai harrastus/kilpailumielessä), on tärkeää katsoa nimenomaan yhdistelmiä, jossa vanhemmilla ja suvussa on näyttöä nimenomaan paimennuksesta.