Sukutaulujen syväluotaamista

Olen tehnyt sukutaulujen keräämisestä itselleni "harrastuksen" jo jonkin aikaa sitten. Populaatiogeneettiset ja monimuotoisuusnäkökulmat on kiinnostanut jo pidempään, ainakin siitä lähtien kun perehdyin aihepiiriin bordercollieiden JTO:hon tästä kirjoittaessani. Lisäksi muistan jossain some-maailmassa törmänneeni toisen rodun harrastajan mainintaan siitä, kuinka merkittävän paljon (muistaakseni luku oli jotain luokkaa 70-80) jonkun koiran 8-10 polven sukutaulussa muistaakseni sama uros kertaantui. Määrä kuulosti tuolloin hurjalta. Sain siitä yllykkeen, että haluan itsekin tarkastella tätä asiaa tarkemmin.

Olen sitten kerännyt omista koirista ja tuonneista 10 polven sukutaulut google sheetsiin itselleni, jotta ne kaikki ovat kerralla nähtävissä ja "find"-toiminnolla saan myös kertaantujien määrää tarkasteltua. Tämä tosin vaatii paljon käsityötä ja sitä, että tietää mitä nimiä sieltä hakea. Olen myös huomannut, että herkästi jää jotain huomaamatta. Lopulta päätin nyt satsata BreedMate-ohjelmaan, johon sukutauluja voi niin ikään kerätä, ja sitten ohjelma tekee tiettyjä asioita puolesta.

Niinpä olen nakuttanut hullun vimmalla sukutauluja (koska eihän niitä suoraan saa mitenkään noista aiemmin keräämistäni) ohjelmaan. Täydet 10 sukupolvea olen kerännyt Vanjasta (Troija/Kiiru-yhdistelmästä), Gaiasta ja Fridasta, sekä parista itseäni kiinnostavasta uroksesta. Ohjelma lisää ulottuvuuksia myös sen puolesta, että siinä missä sheetsiin keräämäni sukutaulu loppuu tasan siihen mihin lopetan keräämisen, BreedMate jatkaa sinne kirjattujen isä-emä -tietojen perusteella sukutauluja niin pitkälle kun tietoja riittää ja kysytään. Näin ollen sukutauluja ja niissä kertaantuvia koiria saa tarkasteltua huomattavasti pidemmälle kuin pelkästään 10. polveen, tiedostaen toki, että siitä eteenpäin sukutaulu ei enää ole täysi (niin kuin ei ole KoiraNetissäkään juuri koskaan edes 4-5. polvesta eteenpäin).

Projekti on avannut silmiä taas uudelle tavalla. Olen saanut tehtyä koeparituksia ja päässyt varmistamaan, että tulevaisuuden suunnitelmissani ei tulisi kertaantujia lähisukupolvissa (ennen 5.-6. polvea), ja että samat megakertaantujat myöhemmissä polvissa ei toistuisi molemmin puolin jos mahdollista.

Myös rodun yleistilanteesta laajenee kyllä oma käsitys, kun näiden viiden koiran sukuja tarkastelee. Tarkastellaanpa näitä sitten.

Kahden itseäni kiinnostavan uroksen sukutaulut keräsin myös ja otin tarkasteluun. Koska en urossuunnitelmiani vielä ole julkaisemassa, nämä nimettöminä. Ensimmäinen uroksista on työlinjainen, toinen sekalinjainen.

Yllä on siis kerättynä 10 polven sukutaulusta 15 eniten kertaantuvaa koiraa. COI-sarakkeessa on kunkin koiran oma sukusiitosaste (kerätty Anadunesta joka laskee sukusiitoksen 12. polven mukaan, jotta lukemat olisi vertailukelpoisempia kuin minun vajaavaisista tiedoistani), PercentOfBlood-sarake kertoo koiran suhteellisesta osuudesta verrattuna kaikkiin sukutaulussa esiintyviin koiriin, N-sarake kertoo kertaantumisten kokonaismäärän 10 polvessa ja 1. esiintyminen sen, missä polvessa ko. koira esiintyy ensimmäisen kerran.

Jo aikaisemmin sheetsiin 10. polven sukutauluja kerätessäni huomasin, että suurin osa kertaantumisista tapahtuu 7. sukupolven jälkeen, eli jos näitä ei tällä tavoin erikseen tarkastele, on autuaan tietämätön siitä mitä koiria ja millä tavalla koiran sukutaulussa kertaantuu. Merkityksellistä tässä on myös se, kuinka sukusiittoinen se kertaantuva koira on: mitä sukusiittoisempi se itse on, sitä pahemmin sen kertaantuminen kaventaa monimuotoisuutta. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että sisarparituksesta saadaan 25% sukusiitosasten, joten osalla (etenkin australialaisista koirista) on aika järkyttävän korkea sukusiitosaste.

Mitä sitten totean näistä yhteistyökoiristani tämän 10 polven perusteella? Australialaiset koirat kertaantuvat aika villisti Vanjan sukutaulussa, vaikka se tosiaan on sekalinjainen! Palaan tähän hieman jäljempänä. Frida on näiden kertaantujien valossa näistä monimuotoisin, mutta itse asiassa MyDogDNA-testin perusteella sillä ja Vanjalla monimuotoisuus on samalla tasolla (37%) ja Gaialla matalampi (34%).

Vanjaa lukuun ottamatta Fridan ja Gaian, sekä kahden uroksen sukutauluissa alkaa kuitenkin jo 10. polvessa top-listan kärjessä komeilemaan Wiston Cap, sekä muutenkin pitkälti samoja koiria. Palaan näihinkin vielä jäljempänä.

Tarkastelin näitä myös 15 polven mukaan, ihan huvin vuoksi. Huom, nämä eivät ole täysiä sukupolvia, mutta antaa ihan mielenkiintoista osviittaa. Kertaantumisia voi olla jopa tätä enemmän, jos minä ja ohjelma ei tiedä, että jostain koirasta suku jatkuisi taas jo tunnettuihin koiriin. BreedMate hyppää 10:tä polvesta suoraan 15:ta, eli välimallia ei ole. Suurimpien kertaantujien listat muuttuu osittain, vaan ei täysin.

15 polvessa kertaantumisten määrä nousee jo todella korkeaksi, mutta onhan 15 polvessa aivan älytön määrä koiria muutenkin. Ehkä eniten tässä kohtaa itseä kiinnostaa tuo PercentOfBlood-sarake, sekä toisaalta se, kuinka paljon samat nimet näissä nyt pyörii. Vanja on tässä edelleen hieman erilainen muihin verrattuna, koska edelleen australialaiset nimet dominoi listaa.

Hyppään tästä nyt yleiseen pohdintaan. Australialaisten nimien nouseminen noin vahvasti Vanjan taustalta sai mut katselemaan niitä vähän tarkemmin ja pohdiskelemaan. Australiassa on selvästi käytetty tiettyjä koiria ja sukuja todella paljon. Kaiapoi Aranui (s. 1964) ja Barragowa Lass (s. 1965) nousevat listan kärkeen ja ovat Epsom Thunderin vanhemmat. Lisäksi Epsom Great Glen ja Epsom Rex ovat Barragowa Lassin käytettyjä uros-jälkeläisiä, mutta ainakaan Anadunen tietojen mukaan niillä kellään ei ole ollut mahtimäärää jälkeläisiä (Epsom Great Glen 11 pentuetta, Epsom Thunder 8 pentuetta ja Epsom Rex 9 pentuetta). Tiedot ei välttämättä ole kovin paikkaansapitäviä, mutta olen sukutaulutiedot kerännyt kokonaisuudessaan Anadunesta, joten näinkin pienillä pentuemäärillä voi "päästä" kertaantujien kärkijoukkoon, jos kertaantuminen tapahtuu sitten jäljemmissä sukupolvissa. Clan-Abby Blue Aberdoone (s.1986) on yksi eniten käytetyistä koirista näillä listoilla, Anadunessa 79 pentuetta/454 pentua, olen kuitenkin kuullut, että sillä lienee ollut noin 100 pentuetta.

Australialaisten koirien suuren kertaantumisen saa todennäköisesti aikaan Australian maantieteellinen eristäytyneisyys ja siellä olevat rajoitukset koirien tuontiin maahan. Kanta lienee loppujen lopuksi aika suppea ja lopulta väkisinkin samat nimet alkaa kertaantumaan. Tästä aloin miettimään, että samat maantieteelliset yms. rajoitteet pätee kyllä myös siellä oleviin paimenlinjaan tai muihin rotuihinkin. Mielenkiintoista olisi tarkastella, miltä monimuotoisuus ja samojen nimien kertaantuminen niissä näyttää. Vanjassa kertaantuvat aussikoirat saa minut kuitenkin ajattelemaan, että siihen on viisaampaa yhdistää uros joka ei näitä linjoja edusta.

Mitä tulee sitten näihin hitti-nimiin, mitä komeilee neljän muun koiran kärkisijoilla, niin huolestuttavaa on se, että kaksi sekalinjaista ja kaksi paimenlinjaista kaikki tuntuu olevan rakennettu todella pitkälti samoista palikoista. Eikä sitten ihan kovin ihme, kun tarkastelee näiden koirien käyttömääriä. Fly ISDS 25005 on Wiston Capin (sekä Wiston Galen ja Wiston Billin) emä, ja nousee siksi kärkeen. Nartuista ei ole kerättynä listauksia, joten hyppään sen yli ja kerään tähän pelkästään uroksista koostetta. Lähde: Popularity of ISDS Stud Dogs

• Wiston Cap, s. 1963, 388 pentuetta/1933 pentua
• Cap (ISDS 15839), s. 1958, 22 pentuetta/105 pentua (Wiston Capin isä)
  
• Bill II (ISDS 17937), s. 1957, 66 pentuetta/293 pentua
• Spot (ISDS 24981), s. 1962, 285 pentuetta/1427 pentua
• Coon (ISDS 10011), s. 1951, pentueet ei löydy ISDS-listalta, Anadunessa vain kolme pentuetta, Wiston Capin isänisä
• Bob (ISDS 12684), s. 1955,  pentueet ei löydy ISDS-listalta, Anadunessa 15 pentuetta, Spot (ISDS 24981):n isä
  
• Bosworth Coon (ISDS 34186), s. 1964, 94 pentuetta/472 pentua

Nämä nyt vain muutamia mainitakseni. Lisäksi sukutauluissa on komeillut moneen kertaan vaikkei vielä niin monasti kertaantuneena että kärkisijoille yltäisi muun muassa

• Wisp (ISDS 161487), s. 1986, 196 pentuetta/985 pentua
• Dryden Joe (ISDS 104626), s. 1977, 250 pentuetta/1235 pentua

Mitä ajatuksia nämä sitten herättää? Menneiden vuosien mega-matadorit on ollut sen aikakauden asia, kun ei vielä ole osattu/haluttu ajatella sen pidemmälle, eikä monimuotoisuutta ole varmasti sillä lailla ymmärrettykään kuin tänä päivänä. Toivoisi, että nykypäivänä oltaisiin viisaampia, mutta ainakaan täysin nuo ajat eivät ole takana, kun eniten käytettyjen listalla komeilee (huom. päivitetty 2021 eli vanhentunutta tietoa voi olla nykypäivän koirien osalta) esimerkiksi Jupiterin isoisä Gary 182 pentueella/923 pennulla, tai Derwen Doug 126 pentueella/669 pennulla. En oikein usko, että tulevaisuudessa vältyttäisiin siltä, että nämäkin nimet kertaantuvat sukutauluissa.

Harrastuspuolen koirista ei vastaavia listauksia ole, mutta kyllä sielläkin pyörii samojen urosten nimiä todella paljon, ja kaikkiin näihin pitäisi suhtautua hieman varauksella, jos halutaan monimuotoisuutta oikeasti vaalia.

Omiin suunnitelmiini otan tästä sen, että vältän edelleenkin samojen nimien kertaamista läheisissä sukupolvissa. Kivempi on itse käyttää uroksia, joilla olisi maltillinen määrä jälkeläisiä, ja kyllä sitä aina kiikaroi jos löytyisi jotain uutta tai uudempaa, vaikka aidosti uniikkia sukua ei ole olemassakaan. Pakkomielteisesti ei voi yrittää vältellä sitä tätä ja tota, mutta itse sitten puntaroin milloin joku enemmän käytetty nimi sukutaulussa on ihan ok (tai toivottavaakin?) ja milloin taas ei. Onhan esimerkiksi Gaian isääkin käytetty jo melko paljon. Ei helppoa eikä yksinkertaista, mutta mielenkiintoista tämä on ollut, ja jatkan varmaan keräilemällä seuraavaksi taas parin mielenkiintoisen uroksen sukuja ja katsomalla tarkemmin mitä ne oikeasti sisältää.