Jeriko on ensimmäinen oma koirani, ja näin ollen myös ensimmäinen harrastuskoira. Lapsuudessa meillä oli kotona sekarotuinen koira, collie-suomenpystykorva-mix Vanja, jota lapsena yritin vähän kouluttaa itsekseni, mutta sen enempää kokemusta minulla ei ollut. Bordercollieta aloin toivomaan jo lapsuudessa ihastuttuani bordercollieihin Babe Urhea Possu -elokuvassa. Lisäksi iän myötä kasvoi koko ajan kiinnostus harrastamiseen. Tosin Jerikon tullessa meille tiesin lähinnä agilityn ja tokon. Kasvattaja sekä Jerikon isän omistajat auttoivat kuitenkin sukeltamaan myös PK-lajien pariin.

Jeriko on ollut kaikkea mitä olisin ikinä uskaltanut toivoa ja vielä enemmänkin. Se on ollut innokas harrastamaan mitä tahansa lajia, ja näin olenkin saanut Jerikon kanssa tutustua aina uusiin lajeihin ja löytää samalla niitä eniten omalta tuntuvia. Jeriko on hyvin itsevarma, vakaa ja avoin. Se on 100% ääni- ja alustavarma. Se on enemmän diesel kuin ferrari, mutta siltä ei koskaan paukut loppunut kesken. Jerikon on poikkeuksellisen älykäs koira. Sillä on erittäin laaja ja hyvä kyky soveltaa oppimaansa uusiin tilanteisiin, eikä opitun yleistämistreenejä ole juurikaan tarvinnut tehdä. Jeriko oppii ja hoksaa erittäin nopeasti, ja se onkin ollut sinänsä hyvin helppo kouluttaa.

Jeriko ei ole kuitenkaan ollut helppo ensimmäinen koira, sillä on vahvasti omaa tahtoa sekä omanarvontuntoa, joten nuoruudessa ei vältytty nahinoilta muiden urosten kanssa. Sittemmin auktoriteetti on kasvanut niin vahvaksi, että Jeriko on saanut lempinimen "keisari" ja Jerikon voi päästää porukkaan kuin porukkaan vapaaksi ongelmitta. Se ei dominoi, ja lukee erinomaisesti muita koiria. Harrastuskoirana Jeriko on erittäin "kolhuja kestävä", se ei paineistu minun virheistä tai mielialoista (lukuunottamatta lyhyttä ajanjaksoa noin 2-vuotiaana kun Ukko tuli taloon, se harmitti Jerikoa alkuun), ja yrittää aina parhaansa. Jeriko on vahvimmillaan silloin, kun se saa työskennellä itsenäisesti ja näin ollen ei ole yllätys, että nenähommista, erityisesti jäljestämisestä, muodostui meidän lempilaji.

Jäljellä Jeriko on luonnostaan tarkka ja maavainuinen. Se on aina motivoitunut ihan pelkästään jäljestämisestä ja haluaa ratkoa haastavia tehtäviä. Namit jäljellä ei ole kovin paljoa kiinnostellut. Hakuradalla Jeriko oli ehkä vähän turhankin itsenäinen, ja nosti 2-luokan radan lopusta maalimiehen toisella tai kolmannella lähetyksellä radan alkuosassa. PK-tottiksessa hyppyeste tuotti meidän uralla vaikeuksia. Jeriko on pieni uros (noin 48cm säkä) enkä osannut ensimmäistä koiraani kouluttaa hypylle oikein. Se kaatui metrisen ekassa kokeessaan todella pahasti ja sitä korjailtiin jonkin aikaa. Joissain kokeissa Jeriko vielä hyppäsi metrisen, mutta varsinkin kun ikää tuli lisää, ei metrinen koetilanteessa enää onnistunut, vaikka kotona tai treenikentällä sujuikin. Lopulta päädyin siirtämään Jerikon IFH-jäljelle vuoden 2018 PK-jäljen rotumestaruuden voittamisen jälkeen. Jeriko eteni IFH-jäljelläkin hyvin, alkuun takkuili ilmaisu, mutta kun vaihdoin sen maahanmenosta noutoon, alkoi tuloksia tulemaan. Jeriko valioitui IFH-jäljeltä v. 2020 ja oli IFH-rotumestari samana vuonna. Lopulta Jeriko pääsi eläkkeelle kesällä 2022.

Agilityssä Jeriko ei koskaan ollut maailman nopein koira. Sen rakenne ei ole aivan optimaalinen, sillä on liian pitkä lanneosa ja niukemmat takakulmaukset, joten sen voimantuotto takaa ei ole aivan optimaalista (ajatellen myöskään PK-hyppyä). Jeriko oli kuitenkin hyvin irtoava ja esteitä lukeva, sekä hyvin ohjauksiin tuleva, ja sen kanssa oli erittäin helppo ja mukava tehdä agilityä. Varsinkin loppuaikana saatettiin vetäistä kertavedolla nollana kisarata jopa ilman rataantutustumista.

Tokossa Jeriko oli aina innokas. Seuraaminen oli sen lempiliikkeitä. Jerikon heikko puoli oli tokoon hieman liian tiivis ja vireikäs seuraaminen. Lisäksi Jeriko oli hieman liian fiksu toistaakseen samoja asioita "tyhmänä", vaan se alkoi herkästi oikomaan liikkeissä. Sainkin käyttää mielikuvista siinä, miten varioida treenejä, jotta ne eivät olisi kaavamaisia.

Paimennus oli minulle aloittelevana koiraharrastajana varmasti vaikein laji, niin kuin se on aika monelle. Jälkikäteen voi todeta, että Jeriko sai aivan kamalan huonoa ja epäloogista koulutusta ja ohjausta, mutta siitä ja sen sukulinjasta huolimatta se pystyi suoriutumaan yllättävän hyvinkin. Jerikon vahvuus oli hakukaaret; sitä ei huimannut 3-luokankaan pitkät hakumatkat. Yhtään rataa ei saatu aivan loppuun asti ajettua 3-luokassa, mutta näissä oli myös paljon omaa virhettä muun muassa jaossa. Esimerkiksi Bobby Dalzielin tuomaroitavana ollessa kuulin Bobbyn huikkauksen väärin, ja annoin porukan yhdistyä, vaikka Bobby olisi halunnut Jerikon kävellen ajavan jaettua porukkaa. Jälkikäteen kuulin, että Bobby oli kommentoinut, että Jeriko on parhaita näyttelylinjaisia mitä hän on nähnyt.

Kaikki muut lajit ovat olleet meille enemmän tai vähemmän humputtelua. Hiihtämään koirien kanssa aloin vailla minkäänlaista kunnollista hiihtotaitoa, mutta sinnikkäästi Jerikoa mua veti. Koiratanssia Jeriko teki lyhyen hetken kaverini Liisa-Idan kanssa ja rallitokoilua on tehty humpalla RTK2:n verran. Oma kiinnostus ei riittänyt pidemmälle.

Terveyden osalta Jerikon luusto ei ole virheetön, mutta sen kanssa on pärjätty pitkä harrastusura ihan hyvin. Noin 2-vuotiaana Jeriko mursi varpaansa liukkaalla paimentaessa (suhteellisesta kovuudesta kertoo sekin, että kun lampaiden siirto vielä oli kesken, ei mitään huomannut, mutta lampaiden ollessa turvallisesti sisällä mulla olikin kolmijalkainen koira), ja tähän on kehittynyt nivelrikkoa joka on oireillut silloin tällöin. Jerikolla ei ole mitään yliherkkyyksiä, sillä on melko rautainen vatsa, harvoin löysällä eikä koskaan mitään erityisiä kutinoita tai vastaavia. Jeriko viettää tällä hetkellä aktiivista seniorikoiran elämää lenkkeillen kaikki pitkätkin lenkit nuorison mukana eikä sillä ole vielä 13,5-vuotiaana erityisiä vanhuuden vaivoja.

Jeriko edustaa luonteeltaan pitkälti omaa ihannetta ja sitä mihin toivoisin voivani omassa jalostuksessani tähdätä. Toivon saavani (ja koen jo saaneni) kasvateissani esiin Jerikon tyyppistä itsevarmuutta, vahvahermoisuutta ja tasapainoisuutta, korkeaa työskentelymotivaatiota sekä avoimuutta. Ihannekoirani Jeriko 2.0 olisi Jerikon hermoilla varustettu, aivan aavistuksen vilkkaampi/korkeavireisempi, sekä rakenteellisesti isompi ja paremmin/tasapainoisemmin kulmautunut versio Jerikosta.